Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuvat © Minna Edelman

Olen punainen irlanninsetterityttö Warmahill's Heavenly Spring, kutsumanimeltäni Taika.

Synnyin Hilkan ja Matin hyvään kotiin 17.4.2008. Meitä palleroita oli yhteensä 12. Olin aivan yhtä eloisa vaaveli kuin sisarukseni: söin, riehuin, nahistelin ja leikin muiden tavoin.

Hilkka oli kuitenkin jo huomannut minussa, että sydämeni lyö lujaa eikä rauhoitu kuten toisilla pennuilla. Sitten tuli se surullinen päivä, kun eläinlääkäri tuli meitä tarkastamaan ja huomasi minulla olevan synnynnäisen sydänvian. Sydämestäni kuului voimakas sivuääni ja sydämen lyöntitiheys oli erittäin suuri. Kasvattajani ajattelivat, ettei sairasta koiraa voi tietenkään myydä eivätkä halua antaa kenellekään edes ilmaiseksi surua, koska ennustettani ei voisi tietää. Koska lääkärillä ei sattunut olemaan nukutuslääkettä mukanaan, varattiin nukutusaikani seuraavalle aamulle kello 9.00.

Sattumoisin kotiini tuli ihmisiä, jotka tulivat katsomaan kasvattajani luokse ihan muuten vain. Hilkka kertoi heille tilanteen. Heillä ei ollut tarkoitus koiraa ottaa, joten he lähtivät kotiinsa vaikka minä kuinka yritin vinkkailla, että ottakaa minut nyt kuitenkin =). Kotona he miettivät kumpainenkin illalla, että pitäisikö soittaa ja kysyä, voiko Taika muuttaa heille, koska olin aivan oireeton. Leikin muiden mukana ja söin todella innokkaasti. He miettivät myös sitä, että on valmistauduttava siihen, ettei elinikäni olisi kovin pitkä. Päättivät soittaa Hilkalle ja kysyä, saisivatko minut. Ajattelivat tarjota mahdollisimman mukavan ja kivan elämän niin kauan kuin jaksan, enkä kärsi. Hilkan puhelin oli illalla jo kiinni ja tulevan kotini porukalle tuli jo hätä, mitä jos minut ehditäänkin jo nukuttaa ennen kuin he saavat Hilkan kiinni. No, onneksi seuraavana aamuna 8.15 eli vain 45 minuuttia ennen lopetusaikaani Hilkka saatiin kiinni ja hän suostui asiaan ja oli helpottunut, ettei minua tarvitse lopettaa. Hautakin oli minua varten jo valmiiksi laitettu.

Uuteen kotiini muutin 9.6.2008. Siellä minua oli odottamassa "isosiskoni" Cavalier kingcharlesinspanieli Peppi. Hauska yhteensattuma on se, että olemme samanväriset ja syntyneet samana päivänä, vain eri vuonna. Tästä samanvärisyydestä olemme monta kertaa saaneet kommentteja ja hymyileviä ilmeitä.

Elämäni jatkui oireettomana ja isäntäväkeni tutkivat tietoa koirien sydänvioista ja päättivät viedä minut sydänsairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille, joka teki minulle sydämen ultraäänitutkimuksen.  Diagnoosina oli PDA eli patent ductus arteriosus. Se tarkoittaa sitä, että aortan ja keuhkovaltimon välinen yhteys on jäänyt sulkeutumatta, vaikka se normaalisti sulkeutuu syntymän jälkeen. Ilman leikkausta oireet voivat alkaa koska vain, vaikka jo ennen puolen vuoden ikää. Oireet voivat olla erittäin pahojakin ja johtaa kuolemaan. Ainoa vaihtoehto on leikkaushoito.

Sen jälkeen päätös tehtiin nopeasti ja minä pääsin leikkaukseen. Tietenkin leikkauksessakin oli suuret riskit, mutta muuta vaihtoehtoa ei tavallaan ollut. Minut leikattiin Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa 15.8.2008. Minut vietiin sinne jo päivää aikaisemmin tutkimuksiin. Usein sydänsairailla koirilla voi olla muitakin rakennevikoja sydämessä, mutta onneksi minulla ei ollut muita kuin tuo PDA. Leikkauksen jälkeen vietin yhden yön tehohoidossa ja sitä seuraavana päivänä pääsin jo kotiin. Olin niin onnellinen kun iskä ja mamma tulivat minua hakemaan! Leikkaus onnistui ja sain lahjaksi elämän =). Toipilasaikana minua yritettiin rauhoitella, mutta se ei ollutkaan niin helppo tehtävä, koska halusin leikkiä ja riehua heti. Kipuja minulla ei ollut.


8.12.2008 oli viimeinen sydänultrakontrollikäynti Helsingissä ja sain terveen paperit. Minun elämääni ei tarvitse millään tavalla rajoittaa, vaan saan tehdä ihan kaikkea mitä muutkin hauvelit.

Pentuna lempipuuhaani oli kaataa vesikuppi lattialle ja riehua Pepin kanssa. Olen ollut aina kova menemään ja syömään. Kerran pääsin itse omalle ruokapussilleni ja sain kerrankin syödä niin paljon iltapalaa kuin halusin. Äiskä ja iskä olivat aika huolissaan, kun mahani oli ison pallon kokoinen. No, onneksi siitä ei tullut muita ongelmia kuin pari ylimääräistä ulkoilukertaa yöllä.

Joulun aikoihin ajattelin helpottaa äidin hommaa ja korjata pikkuhiljaa kaikki joulukoristeet pois itse. Joulu- ja pääsiäiskortteja haluamme vieläkin joskus päivisin Pepin kanssa askarrella, jos vain saamme askartelukaapin oven auki.

Polttopuiden hommaaminen on myös yksi tehtävistäni, siksi kannan lähes aina suussani lenkiltä löytämäni oksat kotiin ja örisen vastaantuleville. Osaan myös hymyillä kauniisti tärkeimmille ihmisille, jotkut tosin luulevat hymyilyäni irvistykseksi, mutta hei... onko häntää heiluttava koira ja omituisella tavalla örisevä muka pelottava? Kyllä jotkut ovat vähän outoja, koska näin luulevat.

Harrastan mökillä ja metsässä juoksentelua sekä pitkiä lenkkejä, joskus käymme myös koirapuistossa. Olemme käyneet myös mätsäreissä ja parissa oikeassakin näyttelyssä. Tarkoitus olisi vielä joskus osallistua näyttelyyn, kun saan lisää esiintymiskokemusta.

Olen tuonut paljon naurua, hymyä, iloa ja puheenaihetta perheeni elämään. Jos täytyy mainita jotain, mitä olen vienyt, niin tuosta sängyn tilasta jaksavat aina marista. Minkä minä sille voin, että mulla on niiiin pitkät jalat? Juuri kuulin kun he puhuivat, että setterirotu on kyllä heidän sydämensä vienyt ja heillä tulee luultavasti aina olemaan setteri cavalierien lisäksi. Perheeni ei vaihtaisi pois päivääkään yhteisestä elämästämme, kuten en minäkään. =)

©2017 Kennel Warmahill's - suntuubi.com