Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Olen punainen irlanninsetteri Warmahill's Domino, kutsumanimeltäni Moola.
 
Olen elänyt puolivuotiaaksi asti Hilkan ja Matin hyvässä hoidossa, jonka jälkeen minut annettiin sijoitukseen Kirstille.
Aluksi olin pyörällä päästäni, kun metsän keskeltä tulin asutuskeskuksen vilinään. Olin hyvin varautunut muihin koiriin nähden, mutta pikkuhiljaa huomasin, että ihan ystävällisiä ne olivat. Myös yksinolo päivisin tuotti aluksi ongelmia, piti vähän laittaa Kirstin koti uuteen uskoon. Mutta kaikkeen tottuu ajallaan ja nyt osaan olla ihan mallikkaasti kotona Kirstin ollessa töissä.
 
Koska olin Hilkan luona tottunut olemaan aina vapaana, hihnassa käveleminen ei suju vieläkään hyvin - ainakaan Kirstin mielestä. Fasaaneita on aina niin paljon ympärillä tai ainakin ihania linnun hajuja, että viettini pistää minut liikkeelle ja hihna väkisinkin kiristyy. Minulla tuntuu olevan erittäin voimakas metsästysvietti, vaikka sanovat minun olevan näyttelylinjan settereitä. Ei pidä paikkaansa!
 
Asun ihan lähellä siskoani Cindyä ja lenkkeilemme paljon yhdessä. Mutta kun meidät päästää vapaaksi, niin sitten meitä viedään. En tiedä mitään ihanampaa kuin vapaana juokseminen. Pöylässä käyn usein Kirstin kotipaikan metsissä ja pelloilla juoksemassa ja siellä on mukavaa, kun ei tarvita hihnaa lainkaan. Pysyn pihallakin ihan fiksusti ilman hihnaa.
 
Keväällä 2008 sain kaksitoista tervettä pentua. Olihan se aika kova koettelemus, mutta selvisin siitä kunniakkaasti. Sanoivat minua hyväksi äidiksi. Pentujen isänä on Annamarin Ville. Olen erityisen ylpeä pennustani Onnista, jonka Annamari valitsi itselleen. On kuulemma pärjännyt jo näyttelyissäkin loistokkaasti (lukekaapa blogista 29.8.2009).
Minua ei ole viety näyttelyihin kuin kaksi kertaa nuorena ja sain silloin EH:t. Nyt pärjäisin jo varmaan paremmin, mutta Kirsti ei ole innostunut näyttelytouhuista pätkääkään. Minua itseänikin kiinnostaa enemmän sohvaperunana oleminen, olen ylen perso rapsutuksille, niitä kun ei koskaan saa riittämiin.

©2017 Kennel Warmahill's - suntuubi.com