Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Olen punainen irlanninsetteri Warmahill's Daylight. Kutsumanimeni on Cindy, ja olen saanut tasapainoisen alun elämälleni Varpulan Hilkan hyvässä hoidossa.

 Emäntäni on tokoillut jo edellisen setterinsä kanssa, joten alkeiskoulutuksesta selvisimme kahdestaan. Olemme käyneet paikallisen koirakerhon itseohjautuvissa harjoituksissa, joissa on sopivasti häiriötä ympärillä. Vuoden 2008 eräs kohokohta oli, kun minua pyydettiin edustamaan Salon Palveluskoiria Turun joukkuetokon piirinmestaruuskisoihin. Olen aiheuttanut treeneissä kummastelua, koska monella on se käsitys, että setteri ei tokoiluun sovellu. Sehän ei lainkaan pidä paikkaansa! Setteri on älykäs ja nopea oppimaan uusia asioita. Mutta miellyttämishalun kanssa meillä joskus tulee ongelmia, kuten alla olevasta seuraamiskuvasta näkyy.

Ihmettelen, kuinka joku uskaltaa nousta seisomaan paikallaanmakuusta.

Hyppy onnistuu, kun satun olemaan sillä päällä.

Tässä hienoa seuraamistani, huomaa katsekontakti!


Kuva © Mira Rantala

Ympäristön lintukanta kiinnostaa minua enemmän kuin monta kertaa toistettavat liikkeet. Keväällä 2009 kävimme BH –kurssin, mutta kokeeseen ei emäntäni ole vielä uskaltanut minua viedä, olenhan vähän arvaamaton kokeissa.

Viihdyn paremmin koulutuskentillä kuin näyttelyissä, joissa käy paljon haukkuvia ja ärhenteleviä koiria. Emäntäni on kuitenkin kuljettanut minua ahkerasti myös näyttelyissä, ja heinäkuussa 2008 sain kaikki kolme sertiäni. Kesäkuussa 2009 kävimme Annamarin, Hilkan ja ET:n kanssa Riikassa. Ekana päivänä olin VSP kera sertin ja Cacibin, toisena päivänä sain varacacibin. Kesä 2009 on muutenkin sujunut näyttelyrintamalla ihan mukavasti: Raumalla Rop ja Ryp3, Porissa varacacib samoin Tervakoskella. Suomen Cacib tuntuu olevan kiven takana, mutta emäntäni on sisukas eikä luovuta.

Kesällä 2009 emäntäni suoritti metsästäjän tutkinnon ja nyt hän kerää rohkeutta viedäkseen minut metsästyskokeisiin. Kaikkea hänen mieleensä tuleekin. Kyllä minä linnuille seison ja ajan ne käskystä lentoon. Ja vielä pysähdynkin käskystä, mutta alasammutun linnun nouto voi olla minulle liikaa. Olenhan luonteeltani hienohelma, kuten eräs tuomari näyttelykehässä totesi.

Onhan se kuitenkin hieno asia, että emäntäni on minua kouluttanut, sillä minua voi pitää vapaana missä vaan. En hauku vieraita ihmisiä enkä ärhentele muille koirille. Jos ne rähjäävät minulle, väistyn takavasemmalle. Tulen kaikkien kanssa toimeen ja pidän rapsuttelusta yli kaiken. Ja huomatkaa, että en ole edes pentuna tuhonnut kotona mitään. Eli kyllä emäntäni saa olla ylpeä, että on Hilkalta ja Matilta saanut tällaisen setterin!

©2017 Kennel Warmahill's - suntuubi.com